tiistai 23. lokakuuta 2012

Leevi ja kisataukoa

Pidemmän harkinnan jälkeen, oon päättänyt pitää Leevin kanssa pienen kisatauon. Leevi on ollut nyt vähän jumissa treeneissä kaatuilujen ja liukastelujen jälkeen ja käynyt hierojalla hoidettavana.

Leevin lihakset alkaa olemaan kyllä taas kunnossa, mutta päätin kuitenkin ottaa nyt tähän väliin tauon kisaamisesta. Ajatuksena mulla on, että en palaa enää samaan vanhaan agility-tyyliin sen kanssa (sormet ristissä toivoen, että ottaa kontaktit) vaan otan kunnon haasteen ja opetan sille tauon aikana kontaktit uudestaan!!! Ainakin yritän kovasti :P 
Oon ylpeä mun päätöksestä; totuus nimittäin on, ettei me edetä agilityssä tämän pidemmälle niin kauan kun kontaktit ei suju. Homma tulee olemaan kohtuullisen iso, sen tiedän; ollaanhan me jo reilusti yli 2 vuotta suoritettu kontaktit ihan päin mäntyä. Mutta eiköhän se "vanhakin" koira opi uusia temppuja;).
Kisatauko saa kestää niin kauan kun tarve vaatii, nyt en aio ruveta nimittäin luistamaan. Kontakti-treenien lisäksi yritän saada Leeviä varmistumaan myös muidenkin esteiden ja etenemisensä kanssa. Irtaantumista koitan saada myös lisää ja kaikkea mahdollista itsenäistä suorittamista yritän vahvistaa: Katsotaan mitä tuleman siis pitää! Leevi täyttää kuitenkin marraskuussa vasta 4vuotta, joten kisavuosiakin on vielä melko monta jäljellä; koitan olla siis kiirehtimättä!

Tänään käyn Leevin kanssa vetämässä ace:lla vielä normaalit treenit, mutta sen jälkeen pidetään harjoittelemisestakin taukoa jonkun aikaa: Leevi menee nimittäin ensi viikolla kastroitavaksi.

Kyllä, luitte oikein!! Kastraatio on ollut mulla harkinnassa jo pidemmän aikaa, ei ole siis mikään päähän pistos kyseessä. Leikkaus pelottaa mua hirveästi ja suurin pelko kohdistuu tietenkin siihen, minkälaiseksi Leevi muuttuu operaation jälkeen. En halua mun vauvan perusluonteen muuttuvan yhtään; tykkään sen loppumattomasta energisyydestä! Leevin vaari 11v ja isä 7v ovat käyneet kuitenkin kyseisessä operaatiossa myös viimeisen vuoden sisällä, ja kummankaan omistajalla ei ole ollut muuta kuin hyvää sanottavaa toimenpiteestä. Tästä syystä uskaltauduin siis nyt ajan varaamaan.
Leevi kokeilemassa 10 000 kertaa, josko Ninja lämpenisi sille...
Lenkillä metsässä: Puun juurella Leevi ja Jack
(todistusaineistoa Leevistä kaveeraamassa uroksen kanssa;).
En koe, että meillä olisi mitään varsinaisia ongelmia Leevin kanssa, mutta elämä saattaisi helpottua monellakin tapaa, jos Leevi hieman rauhoittuisi. Suurin syy kastroinnille on se, että Lumin juoksujen aikana Leevi stressaa aivan älyttömän paljon. Vaikka Leevi viettää tärppipäivät aina eri osoitteessa, sekoaa se kotiin palatessaan taas aivan ja on monta päivää ripulilla eikä malta nukkua ja STRESSAA. Sen hermostuneisuutta ei oo mukavaa seurata ja kärsii tuosta huohottamisesta tietenkin Lumikin, kun Leevi sitä ahdistelee.
Leevi on ollut myös ihan nuoresta asti todella kiinnostunut nartuista. Nuorempana karkaili treeneissäkin narttujen perään, mutta nykyisin ei sellaista tee kun on paremmin hanskassa;). Agilityn uuden sääntömuutoksen salliessa juoksuiset nartut kilpailuihin, koen kuitenkin haasteen olevan hieman liian suuri, kun ajatellaan että mun täytyis saada koira 100% kontaktiin ja keskittymään tekemiseen. Se ei Leeviltä yksinkertaisesti onnistu saadessaan kunnon tuoksut nenäänsä. Lumin hankkimisen jälkeen Leevi on myös välillä innostunut pullistelemaan remmissä muille koirille vähän enemmän, mutta yleisesti ottaen tulee kyllä ihan ok:sti toimeen urosten kanssa, siitä tässä ei siis ole kyse. :)




Leevi rakas kesällä 2011 <3
Olisin halunnut kokeilla kemiallista kastraatiota Leeville ensin, jotta olisin saanut kokeilla minkälaiseksi Leevi muuttuu kun hormonit lakkaa hyrräämästä. Vaikka implantti erittääkin ainetta vain 6kk ajan, lasketaan se silti loppuelämän ajaksi dopingiksi ja tästä syystä ei oltais voitu enää kisata. Se siis täytyi unohtaa ja päättää mitä tehdä. Ja näin päätin nyt monien eri tahojen tukiessa mun päätöstä. :)

Yritän itselleni ja kepolle vakuutella, että Leevi ei jää kaipaamaan pallejaan! Eläinlääkärikin on vakuuttanut, että Leevin elämä muuttuu ennemminkin rennommaksi, kun sen ei tarvi enää yrittää machoilla ja olla se iso mahtava uros :P.



5 kommenttia:

  1. Ai teilläkin ollaan menossa veitsen alle. Mulla on ollut suunnitelmissa kastroida Aake heti messarin jälkeen, juurikin narttujen aikaansaaman hormonihyrräyksen takia. Eikä meitä kehät niinkään kiinnosta, että palleja ikävä tulisi. Mua jännittää ennen kaikkea mahdolliset komplikaatiot, koska operaatio tullaan suorittamaan joulun alla. Kiva siinä sitten lähteä viemään kipeää koiraa päivystykseen, kun a. on vaikea löytää paikkaa, joka ottaa sisään ja b. maksaa julmetusti jos "tuuri" käy. Onneksi kastraatio on sen verran pinnallinen toimenpide että pitäisi parantua nopeasti ja helposti. :) Tsemppiä Leeville, hyvin se menee!

    VastaaPoista
  2. Aijaa!:O Tuo tuli mulle kyllä ihan puskista! Minä oon luullut, että Aake osaa suhtautua narttuihin hyvinkin hillitysti!:)
    Leevi saa jatkaa näyttelyissä käyntiä ilmeisesti vaikkei palleja olekkaan. Sillä on ollut kivestulehdus nuorempana ja kastraatiota siihen suositeltu. Eli koiran terveyden takia myös kastraatio suositeltavaa, niin saan eläinlääkärintodistuksen siitä. Eihän sitä tiedä jos johonkin veteraani -luokkiin joskus vielä vaikka mentäiskin :D.
    Leevi menee alkuviikosta operoitavaksi juuri tuon takia, että jos jotain komplikaatioita tulee, ei tarvi viikonloppuna päivystykseen lähteä ja maksaa itseään kipeäksi. Onko siihen siis joku syy, että Aake pitää juuri joulun alla kastroida? Ettei voi odottaa vaikka vuoden vaihteen yli?:)
    Kyllä mäkin uskon että hyvin menee; onhan tuo kuitenkin paljon pienempi operaatio kun sterilointi. :)
    Ja äsken otettiin Hillan kanssa videota Leevin käytöksestä, kun Ninjalla on hiljattain juoksut loppuneet. Jos alkaa joskus harmittamaan, niin katson sen vaan ja muistan kuinka oikea päätös tuo olikaan ;)

    VastaaPoista
  3. Viimeisen vuoden aikana tuttujen narttujen kanssa Aake on alkanut olemaan raivostuttava. Se uskoo voivansa astua ihan jokaisen eikä enää malta keskittyä lenkkeilyyn kaverien kanssa vaan roikkuu toisten perässä/selässä koko ajan. Aake ei enää leiki edes kaverien kanssa, vaan joko iskee tai pitää kilpailijana. Ei oikein olla päästy enää näkemään koiratuttuja, koska tapaamiset ovat lähinnä omistajan verenpainetta nostavia ja koiralle varmasti stressaavia. Tähän asti Aake on kyllä pystynyt hyvin unohtamaan nartut treenatessa eikä se esim. kotona sure niiden perään, mutta silti tuokin jo ärsyttää.

    Päätin kastraatiosta aika lopullisesti jo keväällä, mutta ajattelin vielä tämän vuoden säästää näyttelyille. Aaken käytös narttujen kanssa on kuitenkin turhauttanut jo sen verran kauan, että haluan pallit pois pikimmiten kunhan kehät on kierretty. Siispä heti messarin jälkeisille viikoille olisi aika suunnitelmissa varata. Onhan siinä onneksi hieman aikaa ennen pyhiä. Leikkaukselle ei meillä mitään lääketieteellistä syytä ole, joten näyttelyharrastus jää leikkauspöydälle sitten kanssa. Sitten jääkin jännitettäväksi, miten koiran luonne muuttuu! Kaikki kauhutarinatkin on tullut jo luettua siitä, miten koira muuttui epävarmaksi rähjäksi ja ties mitä muuta, mutta sen riskin olen valmis ottamaan. :)

    VastaaPoista
  4. Heh samoin minä oon kolunnut lähes kaikki netin sivustot liittyen kastraatioon ja lukenut kaikki kauhutarinat. :D Erkki ja Mauno ei ainakaan vaikuttaneet muuttuneen kun parempaan suuntaan, niin mekin uskalletaan sitten nipsiä pallit veks!
    Mun pahimmissa painajaisissa tuo Leevin hyperaktiivisuus on liittynyt hormoneihin, ja sitten kun niiden hyrrääminen on tasaantunut, on Leevistä tullut semmoinen pystyynkuollut karvakasa jota ei enää agilitykään kiinnosta. :o
    Heh, mutta ehkä niin ei kuitenkaan käy ja ehkä tuosta yli-innokkuudesta pienen palasen saakin ottaa pois;)

    Leevi on samanlainen, mutta pystyy kyllä leikkimään muiden kanssa, kunhan ei juoksuja ole just ollut. Lumi vaan hermostuttaa sitä aikalailla, vaikka parhaimmillaan ollut vielä 3 viikkoa juoksujen loppumisen jälkeen evakossa, niin silti totaali sekoaminen tullut.
    Parempi siis näin!
    Minä kerron vähän kokemuksia sitten kun leikkaus on ohi:)

    VastaaPoista
  5. Lupaavalta kuulostaa, jos kastraatio on tuonut muutoksen parempaan. Toivottavasti Aakella kävisi samalla lailla kuin sukulaisillaan. :) Enpä muuten tiennytkään, että Maunokin on leikattu.

    Aake on hieman herkkä stressiperäiseen ylivilkkauteen ja toivon, että siitä päästäisiin eroon. Muuten mua mietityttää juurikin se, että tuleeko koirasta ihan lapanen leikkauksen myötä. Kessuilla vilkkaus on onneksi rotuominaisuus, joten tuskin noista ihan passiivisia tulee vaikkei hormonit enää hyrrääkään? Uskon että energia vaan alkaa suuntautumaan vähän fiksummin: vähemmän turhaa sähläystä ja enemmän työmoottoria. :)

    Aakella muuten alkoi jäädä nuo narttujen juoksut myös vähän päälle noin vuosi sitten. Se muisti, jos jollain oli ollut juoksu ja siitä lähtien kys. narttu olikin aina astumiskelpoinen... Mä jään odottelemaan kuulumisia!

    VastaaPoista